Muokattu aiemmin Kalevassa julkaistusta vastineesta mielipidekirjoitukseen.

Kalevassa julkaistussa mielipidekirjoituksessa kannustettiin koululaisia ruotsin opiskeluun, viitaten sen opetuksen helppoon saatavuuteen koulussa. Kirjoittajan pitäisi tietää, että kyseisen kielen opiskelu on pakollista Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsin laajojen suomenkielisten alueiden lakisääteisen ruotsinkielistämisen menetelmä ulotettiin 1970-luvulla koskemaan myös Suomea. Ruotsin yksikielistänyt ohjelma soveltui Suomen kaksikielistämiseen. Tunnemme se nimellä pakkoruotsi. Voihan pakkoa tietenkin nimittää myös helpoksi saatavuudeksi.

   J. V. Snellman uskoi, että kansakunnaksi muodostumisen tärkeä edellytys on yksi yhteinen kieli. ”Eikä kukaan, jolla on terve järki, kiellä, että suomi on Suomen kansalliskieli ja ruotsi Ruotsin,” hän kirjoitti ja ilmaisi olevansa pahoillaan siitä, että monet suomalaiset olivat hylänneet suomalaisten esi-isiensä kielen ja omistaneet toisen. 

   Snellman toivoi, että ruotsia puhuvat suomalaiset alkaisivat kansallisen edun tähden vapaaehtoisesti puhua ja kirjoittaa suomenkielellä. Niin paljolti tapahtuikin kansallisen heräämisen innokkaina aikoina ja vielä sen jälkeenkin. Myös ruotsalaisia sukunimiä suomennettiin. Suomen kielen nousu, kansallistietoisuus ja valtiollinen itsenäisyys ovat toteutuneet. Siitä olemme kiitollisuuden velassa niille ruotsalaiseen kieliryhmään kuuluneille suomalaisille, joille suuri näky yhtenäisestä kansakunnasta oli oman pienen kieliryhmän etua arvokkaampi.

   Kielipolitiikalla kansakunnan yhtenäisyyttä voidaan edelleen vahvistaa tai heikentää. J. V. Snellman luotti kieliasioissa suomalaisten vapaaseen valintaan. Vain silloin, kun politiikkaa tehdään kansan edun ja tahdon vastaisesti joudutaan turvautumaan pakkoon.

Julkaistu Keskipohjanmaan mielipide-sivulla huhtikuussa 2021

Suomalaisten kielitaidon on todettu rapistuvan. Koulunsa päättävät suomalaiset nuoret eivät täysin osaa omaa äidinkieltään. Vajakki on heidän koulunsa. Onko jätetty kertomatta, että valokuitu kotiin ja 5G puhelimeen eivät vielä riitä tiedon siirtoon. Tarvitaan myös kieli. Äidinkieli on ajattelun väline ja älykkyyden hyödyntäjä. J. R. R. Tolkienin tunnemme, mutta muinoin myös ranskalainen oppinut ihastui suomen kielen ilmaisuvoimaan, pitäen kieltä shamanistisena. Sillä voi laulaa vastustajan suohon.

Myöskään vieraita kieliä koulussa ei enää riittävästi opita. ”Maailmankieli” englanti on jo maanlaajuisesti toinen kotimainen kieli, mutta sen lisäksi Suomesta tulisi löytyä taitajia kaikille tärkeimmille kielille. Meillä on ulkomaan yhteyksiä, ja sivistyneet kansat arvostavat äidinkieltään.

Kulttuuritoimittaja Anni Saari totesi kolumnissaan (KP 22.3.) suomalaisten kielitaidon rapistumisen syiksi viimeaikaiset koulu-uudistukset ja yliopiston pääsykoeuudistuksen. Hän oli oikeassa, mutta ohitti syyn, jota ei tavata mainita: Peräti puolen vuosisadan verran suomenkielisiltä koululaisilta on yhden vieraan kielen paikan vienyt ruotsi. Sen opettamista kaikille suomalaisille ei suinkaan aloitettu maamme ruotsinkielisten 5% osuuden tähden, eikä se ole sen peruste edelleenkään.

Neuvostoliiton laajenemispyrkimyksen torjumiseksi haluttiin Suomessa vahvistaa leimautumistamme osaksi Skandinaviaa. Siksi maastamme alettiin tehdä keinotekoisesti kaksikielisten kansalaisten valtiota, toisena kielenä Ruotsin kansalliskieli ruotsi. Neuvostoliiton romahdettua romahti tuon monessa mielessä epäonnistuneen utopian julkinen peruste. Ei-julkinen peruste jäi, ja niin sanottu pakkoruotsi kouluihin. Ruotsin ”kielikylvetys” on nyt laajennettu Yle:n kaikille TV-kanaville.

Suomalainen on vaatimaton ja puolueittensa pettämä. Suomalaisuusaatetta ja suomen kielen asemaa alkoivat 1800 luvulla ajaa sellaiset, kuin J. G. Linsén, F. Bergbom, A. I. Arwidsson ja E. G. Ehrström, esimerkiksi lehdessä: Åbo Morgonblad. Tahdonkin nyt haastaa Suomen ruotsalaisia vaikkapa yliopistopiireissä. Seuratkaa kunniakkaita isiänne! Kertokaa Suomen kansalle suomen kielen merkityksestä! Nostattakaa fennomanian uusherätys! Jääkää historiaan oman maan kansallisen, kielellisen identiteetin herättäjinä!